Nyt meni hermot...

Nimittäin hermot tuolla selässä. Isäni varaa pian ajan lääkärille, jotta saan selkäni kuntoon ennen kevään ylioppilaskirjoituksia. Tarkoituksena saada siis lähete fysikaaliseen hoitoon, yksi hyvä fysioterapeutti on jo tiedossa. Viime helmikuussa tämä fysioterapeutti naksautti selkäni niin, että pystyin taas kirjoittamaan normaalisti ilman kipuja. Ongelmana oli siis medianus-niminen hermo, joka kulkee selkärangassa. Se oli jäänyt puristuksiin ja näin ollen molemmat kädet olivat kyynärvarsista kipeät. Muistan sen kuin eilisen; pianonsoitto ja kirjoittaminen olivat tuskaa...

Muussakin mielessä on kyllä hermot menneet. Joskus sitä ei vain jaksa sosiaalista painetta, perheen tai ystävien taholta, ja kilahtaa. Onhan se hyvä joskus purkaa tunteita, mutta pitäisi osata tehdä se useammin, ettei tule niin isoja "räjähdyksiä". Tietenkin lukio ja harrastukset lisäävät painetta. Meinasi tulla burn out... Nyt onneksi olen saanut järjestettyä asiat ja aikatauluni niin, ettei tarvitse hermoilla.

Taas olen innostunut tanssimaan kotona yksikseni lempimusiikin tahtiin... (Hei vain, naapurit! *vilkuttaa*) Tanssin erityisesti The Crashin ja muiden pop rock -bändien biiseihin. Syytän isosiskoani tällaisesta musiikkimausta, kun nuorempana heiluttiin Sugaredin ja Lauren Caught My Eyen biitteihin... En siis kuuntele pelkästään pop rockia, kuuntelen sitä enimmäkseen silloin, kun tanssittaa.

Olkaa hyvä, tässä teille tanssilattialle houkutteleva kappale Teemu Brunilalta... ;)

Niskasta kiinni

It's Friday! And you know what it means... ;)

Ei minulle ole tulossa kovin hurjaa viikonloppua, vaikka tuossa yllä vähän niin vihjailinkin. Mutta ei se mitään; saan sentään hengailla kavereideni kanssa, ja se on jo tarpeeksi hurjaa! Odottelenkin tässä, että eräs (KRÖHÖM, jos eräs sattuu lukemaan tätä... :D) haluaisi soittaa minulle ja kertoa suurinpiirtein, mihin aikoihin voisimme nähdä. Toisin sanoen, kuinka paljon vielä ehdin datailla ja kirjoittaa vaikkapa blogiin. ;)

Abivuoteni viimeinen jakso on alkanut. Nyt siellä lukijoiden puolella pitäisi kuulua kohahdus. Iso juttu, hei.
Onneksi lukion kolmastoista jakso on alkanut hyvin, koska minusta tuntuu oikeasti siltä, että saattaisin selviytyä kirjoituksista paremmilla arvosanoilla kuin C ja M! Englannista tulee ainakin varma E (kaksikielisyyteni takia), mutta hyvät mahdollisuudet olisi saada L, lyhyestä matikasta voisin kuvitella saavani eximian, psykologiasta en osaa yhtään sanoa.
Kirjoitan siis pakollisina äidinkielen, englannin, pitkän ruotsin ja psykologian. Ylimääräisinä kirjoitan lyhyen matikan ja biologian, jälkimmäisen kirjoitan täydennyksenä (= tutkinnon täydentäminen valmistumisen jälkeen). Sitten suuntana onkin yliopisto, ja surkastutan lihaksiani vielä enemmän pääsykoekirjojen ja valmennuskurssien parissa.

Arvatkaa vaan, olenko parin viime päivän aikana antanut ajatustakaan sen astanga-joogan aloittamiselle? Tiedän, lupasin viime postauksessa. Kehoni oikein huutaa "tahtoo liikuntaa, liikuntaa!", ja silti vain löhöilen sängyllä lueskellen kirjaa tai istuskelen tietokoneen ääressä tekemässä jotain turhaa. Tartun itseäni niskasta kiinni, kunhan vain ensin yllän tekemään sen... En nyt ehkä ihan niin kankea ole, ei hätää!
Ylävartaloni on aivan jumissa, enkä viitsisi aina mennä hierojalle sen takia, koska voisin itsekin vaikuttaa sen paranemiseen. Ei tässä auta muu kuin oikeasti alkaa perehtyä aloittelijoiden joogakirjoihin ja perus-asanoiden opetteluun. Ensi viikolla lupaan ja vannon mennä kirjastoon. Lyökää mua, jos en niin tee. :D

Hetkestä voimaa

Viime viikkoina yksityiselämässäni on tapahtunut niin paljon kaikkea, etten ole ehtinyt tyhjentämään päätäni kunnolla ja siten rentoutumaan - paitsi viime tiistaina (29.11.). Lähdin kotoa ex tempore -reissulle kaverin luokse, keskustelimme ongelmistani, tein ruoaksi kanacurrya (etten tuntisi itseäni loiseksi!), rentouduimme TV:n ääressä ja saunoimme. Piristyin kovasti ja sain kunnon naurutkin kaupan päälle! Kiitän erittäin paljon kyseistä ystävää, terveisiä hänelle. :)

Nyt kun kriisit ovat laantuneet, on hyvä katsoa taaksepäin ja miettiä, mikä meni pieleen - vai menikö mikään edes "pieleen". Sanoisin, että viime aikojen ikävyydet olivat väistämättömiä. Onneksi minulla on ymmärtäväisiä ystäviä, ja nyt jopa vanhempani ovat tajunneet, ettei minulla ole ollut kovin helppoa. Vaikeuksia ovat tuottaneet luottamuksen rakentaminen, itsenäisyys, vastuunkantaminen ja - tietenkin - raha.

Elämänvaiheesta toiseen siirtyminen on iso juttu; minulla ajankohtaisena ovat ylioppilaskirjoitukset ja muutto tulevalle opiskelupaikkakunnalle sekä - pakko mainita! - kissan hankkiminen kämppäkaveriksi. Kaiken lisäksi minun on etsittävä töitä, jotta pystyisin elämään inhimillistä elämää uudessa kodissani. Yritän suhtautua asioihin järkevästi ja rennosti, koska muuten fysiikkani ei kestäisi stressiä. Stressinhallintakeinoni ovat muiden muassa syöminen (ehkä vähän epäterveellinen sellainen...), chillailu kavereiden kanssa, puissa kiipeily (liikuntaa!) ja kaunokirjallisten teosten lukeminen.

Yritän lisätä päiväjärjestykseeni enemmän liikuntaa, sillä kuluneen abivuoden aikana olen viettänyt aivan liikaa aikaa samassa epäergonomisessa ja rappeuttavassa asennossa. Tahtoo sanoa, että otan itseäni niskasta kiinni ja aloitan voimajoogan! Itsenäisesti aion sitä tehdä, koska minulla ei ole varaa harrastaa ammattilaisen johdolla. Onneksi on olemassa Kimberly Snyder, populaarijoogan guru ja terveellisten elämäntapojen puolestapuhuja. Häneltä löytyy paljon joogavideoita, joita hän on tehnyt sekä aloittelijoille että edistyneemmille. Näin sivumennen sanoen, Snyderin nettisivuilla häntä kutsutaan titteleillä "Celebrity Nutritionist" ja "Beauty Detox Specialist". Hän onkin mielestäni kauneimpia naisia maan päällä, ja hänen kauneutensa on täysin luonnollista. Hänen mottonsa on: "Outer beauty is a reflection of inner health."

Seuraavassa videossa Kimberly toivottaa kaikki tervetulleiksi uusille sivuilleen.

Kimberly jakaa helpon raakaruokareseptin StyleCaster TV:ssä.

Eksperttimme puhuu nyt, miten kunnon hengitys vaikuttaa terveyteen.

Helppoja joogavinkkejä à la Snyder.