Nimittäin hermot tuolla selässä. Isäni varaa pian ajan lääkärille, jotta saan selkäni kuntoon ennen kevään ylioppilaskirjoituksia. Tarkoituksena saada siis lähete fysikaaliseen hoitoon, yksi hyvä fysioterapeutti on jo tiedossa. Viime helmikuussa tämä fysioterapeutti naksautti selkäni niin, että pystyin taas kirjoittamaan normaalisti ilman kipuja. Ongelmana oli siis medianus-niminen hermo, joka kulkee selkärangassa. Se oli jäänyt puristuksiin ja näin ollen molemmat kädet olivat kyynärvarsista kipeät. Muistan sen kuin eilisen; pianonsoitto ja kirjoittaminen olivat tuskaa...
Muussakin mielessä on kyllä hermot menneet. Joskus sitä ei vain jaksa sosiaalista painetta, perheen tai ystävien taholta, ja kilahtaa. Onhan se hyvä joskus purkaa tunteita, mutta pitäisi osata tehdä se useammin, ettei tule niin isoja "räjähdyksiä". Tietenkin lukio ja harrastukset lisäävät painetta. Meinasi tulla burn out... Nyt onneksi olen saanut järjestettyä asiat ja aikatauluni niin, ettei tarvitse hermoilla.
Taas olen innostunut tanssimaan kotona yksikseni lempimusiikin tahtiin... (Hei vain, naapurit! *vilkuttaa*) Tanssin erityisesti The Crashin ja muiden pop rock -bändien biiseihin. Syytän isosiskoani tällaisesta musiikkimausta, kun nuorempana heiluttiin Sugaredin ja Lauren Caught My Eyen biitteihin... En siis kuuntele pelkästään pop rockia, kuuntelen sitä enimmäkseen silloin, kun tanssittaa.
Olkaa hyvä, tässä teille tanssilattialle houkutteleva kappale Teemu Brunilalta... ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti