Niskasta kiinni

It's Friday! And you know what it means... ;)

Ei minulle ole tulossa kovin hurjaa viikonloppua, vaikka tuossa yllä vähän niin vihjailinkin. Mutta ei se mitään; saan sentään hengailla kavereideni kanssa, ja se on jo tarpeeksi hurjaa! Odottelenkin tässä, että eräs (KRÖHÖM, jos eräs sattuu lukemaan tätä... :D) haluaisi soittaa minulle ja kertoa suurinpiirtein, mihin aikoihin voisimme nähdä. Toisin sanoen, kuinka paljon vielä ehdin datailla ja kirjoittaa vaikkapa blogiin. ;)

Abivuoteni viimeinen jakso on alkanut. Nyt siellä lukijoiden puolella pitäisi kuulua kohahdus. Iso juttu, hei.
Onneksi lukion kolmastoista jakso on alkanut hyvin, koska minusta tuntuu oikeasti siltä, että saattaisin selviytyä kirjoituksista paremmilla arvosanoilla kuin C ja M! Englannista tulee ainakin varma E (kaksikielisyyteni takia), mutta hyvät mahdollisuudet olisi saada L, lyhyestä matikasta voisin kuvitella saavani eximian, psykologiasta en osaa yhtään sanoa.
Kirjoitan siis pakollisina äidinkielen, englannin, pitkän ruotsin ja psykologian. Ylimääräisinä kirjoitan lyhyen matikan ja biologian, jälkimmäisen kirjoitan täydennyksenä (= tutkinnon täydentäminen valmistumisen jälkeen). Sitten suuntana onkin yliopisto, ja surkastutan lihaksiani vielä enemmän pääsykoekirjojen ja valmennuskurssien parissa.

Arvatkaa vaan, olenko parin viime päivän aikana antanut ajatustakaan sen astanga-joogan aloittamiselle? Tiedän, lupasin viime postauksessa. Kehoni oikein huutaa "tahtoo liikuntaa, liikuntaa!", ja silti vain löhöilen sängyllä lueskellen kirjaa tai istuskelen tietokoneen ääressä tekemässä jotain turhaa. Tartun itseäni niskasta kiinni, kunhan vain ensin yllän tekemään sen... En nyt ehkä ihan niin kankea ole, ei hätää!
Ylävartaloni on aivan jumissa, enkä viitsisi aina mennä hierojalle sen takia, koska voisin itsekin vaikuttaa sen paranemiseen. Ei tässä auta muu kuin oikeasti alkaa perehtyä aloittelijoiden joogakirjoihin ja perus-asanoiden opetteluun. Ensi viikolla lupaan ja vannon mennä kirjastoon. Lyökää mua, jos en niin tee. :D